Tuazophia Syyskuu 14th, 2006
Tämä ei ole mikään maksettu mainos, mutta kai voidaan silti mainokseksi luokitella jollain tasolla - mainostan kotisivuja. Sivut ovat Annikan vaarin, jolle aiemmin tekemäni Vaari-sukat tulivat.
Kari Jaakkola on taidemaalari ja sivuilla on hänen töitään nähtävillä; työt ovat lähinnä piirustuksia ja akvarelleja. Itse sivujen teknistä toteutusta ei kannata tuijottaa, mutta kuvien vuoksi sinne kannattaa piipahtaa - varsinkin niiden, jotka pitävät merestä.
Tuazophia Heinäkuu 26th, 2006
Annika on ensimmäistä kertaa elämässään yökylässä - saman tien sitten useamman yön putkeen. Kävimme Mamman ja Papan luona ja Annika jäi sinne, kun itse suuntasimme eilen kotiin. Palautus on sovittu joustavasti sen mukaan, miten neiti viihtyy, mutta viimeistään perjantaina.
Itse en osannut lainkaan jännittää, koska Mamman ja Papan koti on Annikan suosikkipaikka. Mammaa kyllä jännitti, mutta koska vanhempani tekevät mitä vain neidin viihtymiseksi - toisin kuin me -, on todennäköisempää, että kotiin paluu on tylsempää kuin kylässä olo.
Illalla soitimme pikaisesti kuulumisia ja hyvin oli päivä mennyt. Annikakin kävi puhelimessa ja nopeasti kerrottuaan leikkineensä koko päivän ja syövänsä porkkanaa, sanoi jo heihei ja läksi uusiin puuhiin.
Me olimme illalla jo nopeasti elokuvissa, ettei jää käymättä, jos vaikka tänään jo palautuisi lapsi. 
Tuazophia Helmikuu 13th, 2006
Lapsuudenperheessäni on aina katsottu urheilua. Erityisesti hiihtoa, mäkihyppyä ja yleisurheilua, mutta myös muita satunnaisesti. Parhaimmillaan puoli sukua istui katsomassa, kuinka suomalaiset pärjäävät ja huuto oli melkoinen. Ikimuistoinen hetki oli, kun äitini katsoi jonkun hiihdon loppumetrejä ja pomppi tasajalkaa ympyrää huutan: “Hiihä, hiihä, hiihä” (suomennos, jos murteellinen muoto ei auennut: “Hiihdä, hiihdä, hiihdä”). Sitä en tosiaan muista, kuka hiihdon lopulta voitti.
Artti ei taas pahemmin ole urheilua seurannut (vaan urheillut itse, mikä tietysti on hyvin järkevä vaihtoehto ;)). Minä olen kuitenkin saanut Arttia edes vähän penkkiurheilemaan ja kiinnostumaankin siitä. Nyt on sitten Annikan opetuksen vuoro ja hyvin näyttää toimivan.
Viikonloppuna katsoimme olympialaisia (miksi joidenkin on vaikea sanoa tuo sana oikein?) jälleen sukulaisten seurassa (Mamma, Pappa, Mervi ja Mikko olivat meillä kylässä). Käytettyjä huudahduksia olivat “Hyvä Suomi!” ja “Jee!”. Annika käyttää niitä nyt jo aivan sujuvasti ja kehitteli jopa omia versioita huudellen “Hyvä täti!” ja “Hyvä mies!”. Voi olla, että päiväkodissa saadaan ihmetellä uutta sanavarastoa.
Tässä välissä täytyy tietysti sanoa, että tosiaan Hyvä Suomi ja erityisesti Markku Koski ja Matti Hautamäki!
Ja sitten vielä ihasteluja uusista keittiölaitteistamme. Mamma osti meille uuden hellan (Rosenlew Kotiliesi) ja onpa kuulkaa hienoa laittaa ruokaa uudella hellalla. Siellä on jopa valo uunissa toisin kuin vanhassa uunissamme, jonne tosin ei kuitenkaan olisi nähnyt luukusta sisään edellisten asukkaiden kiinni polttaman lian läpi… Toinen uutuus on OBHNordica Big Popper Smart eli kotoisemmin popparikone. Pidän popcornista, mutta mikroversiot tuntuvat liian rasvaisilta ja suolaisilta ja kattilassa valmistettujen lopputulos tuntuu olevan kiinni ilmoista tai tähtien asennosta (jos syynä ei sitten ollut vanhan hellan epätasainen lämpö?). Tuolla laitteella syntyy hauskasti (Annika nauroi ääneen, kun popcornit pomppivat) ja nopeasti vähärasvaisia ja oman maun mukaan maustettuja naksuja. Puhdistaminenkin tuntui ihan helpolta, vaikka tuota kantta (kovaa muovia) ei jostain käsittämättömästä syystä saa pestä astianpesukoneessa. Ainut vika on laitteen lyhyt johto ja suuri koko. Mutta onhan meillä keittiössä tilaa.
