Archive for the 'Perhe' Category
Lapset junassa
Tuazophia Joulukuu 3rd, 2007
Koska mulla ei ole oikeastaan mitään asiaa, laitan taas lapsista kuvan. Olen kyllä neulonutkin kovasti (Annika, teidän myssyt on puikoilla!), mutta kun on kesken samaan aikaan monta juttua, ei mikään valmistu.
Samalla voin kehua noita loistavia junien puuhavaunuja. Olisi taatusti tuskaa matkustaa edes Mikkeliin (Pasilasta Pendolinolla menisi vajaa 2,5 h - InterCityllä n. 2 h 45 min), jos ei olisi jotain leikkipaikkaa (Pendolinoissa ei ole). Mutta nyt matkat menivät mennen tullen mukavasti - jos ei oteta huomioon lasten riehaantumista loppumatkasta. 
- Annika , Lassi , Perhe
- Comments(2)
Ottaa päähän!
Tuazophia Marraskuu 23rd, 2007
Tilasin Bauhausin kautta sähkömiehen, koska kaksi pistorasiaamme eivät toimineet ja ennen uusia asukkaita pitänee tuollaiset asiat hoitaa kuntoon. (Rasiat ovat lastenhuoneessa ja teippasin ne aiemmin kannen alta eristysteipillä - näin lapset eivät varmasti päässeet sorkkimaan sähköjä.)
Tilasin sitten Bauhaus -sähkömiehen, kun siellä heitä kovasti mainostettiin. 48 euroa / tunti (min. 1h) + matkakulut tuntui kalliilta, mutta kuitenkin kohtuulliselta verrattuna monista muista paikoista saamiini hinta-arvioihin. Yllätys olikin sitten melkoinen, kun loppujen lopuksi laskua tuli 96 euroa! Tarkemmin kysyessäni sain kuulla, että matka laskutetaan aikana ja ilmeisesti siitäkin minimilaskutus on sitten tunti.
Erityisen paljon ottaa päähän siksi, että siskon mies olisi voinut tuon joskus hoitaa heidän meillä käydessä, kun olisin tullut asiaa ajatelleeksi. Tosi iso PLÄÄÄÄÄÄÄH!
ps. Jutun yhteydessä oleva kuva ei liity asiaan mitenkään. Ajattelin vaan, että kun tämä valitus ei varmasti kiinnosta ketään, ehkä lasten kuvat sentään joitakuita. Siis Annika ja Lassi tuijottamassa televisiota. 
Vuosi The Puhelusta
Tuazophia Lokakuu 24th, 2007
Tänään tulee jo vuosi siitä, kun saimme nimeämispuhelun. Aika on mennyt tosi nopeasti, vaikka ne puolitoista kuukautta puhelusta hakumatkaan olivatkin hyvin pitkiä. Ja kuitenkin, toisaalta on vaikea muistaa millaista oli, kun meillä ei vielä ollut Lassia.
Adoptio on jollain tavalla tietysti itsellä mielessä usein, mutta ei sitä Lassin kohdalla niin tule mietittyä. Kaikki on mennyt hyvin, emmekä ainakaan itse ole huomanneet mitään erityisesti adoptiosta johtuvaa hankaluutta. Oikeastan tällä hetkellä adoptio on enemmän meidän vanhempien kiinnostuksen kohde ja yhteyksien luoja tiettyihin ihmisiin, mutta ehkä se tulee Lassinkin kohdalla esiin vielä monta kertaa, kunhan pikkuherra varttuu vielä jokusen vuoden.
Lassi on jo puolitoistavuotias. Neuvolassa pituudeksi saatiin 83 cm (kasvua tammikuulta 12,5 cm!) eli kasvukäyrä on yhä yläviistoon ja nyt jo yli keskiarvon. Paino-pituussuhdekäyrä on yhä miinuksella, mutta kyllä 9,9 kiloa tuntuu jo selvästi erilaiselta kuin lähtöpaino (tammikuussa 7,4kiloa). Lassi kävelee ja juoksee ja hyppää - tosin viimeinen on vielä ajatuksen ja yrityksen tasolla. Erityisesti kiinnostaisi suunta ylöspäin eli kaikki kiivettävä tulee kiivetyksi. Pieniltä muksahduksiltakaan ei olla vältytty, mutta onneksi ei mitään vakavampaa ole sattunut.
Pikkuherra leikkii isosiskon (eli parhaan kaverin) vanavedessä kissaa, pinssessa-leikkejä (prinsessa), autoilla, syöttää nukkeja ja ihmisiä. Nyt Lassi jaksaa kuunnella jo usemman sivun mittaisen sadun ja raahaa koko ajan kirjoja luettavaksi. Samoja juttuja pitäisi toistaa aina uudestaan ja Lassi jo sujuvasti toisinaan “lukee” itsekin ulkomuistista äidille kirjojaan. Musiikki on kova juttu ja sen tahdissa tanssitaan tai lauletaan - Lassi myös soittaa itse huuliharppua, ksylofonia, kapuloita, marakassia ja muita soittimiakin, jos vain pääsee niihin käsiksi.
Toiset lapset ovat kivoja kavereita ja suurin osa aikuisistakin, mutta joskus sentään pitää vähän vierastaa. Yleensä kuitenkin Lassi moikkaa kaikkia vieraitakin vastaantulijoita ja hymyilee hurmaavasti. Poikanen osaa myös tarkoituksella räpytellä pitkiä ripsiään - niistä ja isoista silmistä on varmaan puhuttu liikaa. 
Yleensä Lassi on hyvällä tuulella ja pusuttelee niin ihmisiä ja leluja kuin parhaassa tapauksessa valotolppia (pelottavaa talvella!) ja sänkyäänkin. Omaa tahtoakin löytyy ja kun kielletään, lentävät lähimmät tavarat kaaressa ja käsi tai jalka kohoaa huitomaan. Itse pitäisi niin syödä kuin kävellä autoteiden yli ja sekös harmittaa, ettei näin saa tehdä. Onneksi kiukunpuuskat eivät kuitenkaan yleensä jatku pitkään, vaan kohta taas ollaan vauhdilla menossa eteenpäin.
Ihana poika!
- Adoptio , Lassi , Perhe
- Comments(5)
Lindén
Tuazophia Lokakuu 4th, 2007
Ajattelin, etten kirjoita, mutta kirjoitan nyt kuitenkin, vaikkei minulla ole paljon muuta kuin kysymyksiä.
Tärkeintä: Onhan joku selittänyt Leonooralle, että äiti ja isi ovat hänelle nyt maailman tärkeimmät henkilöt ja nämä tärkeimmät tulevat hänet joka päivä hakemaan hoidosta - oli se hoito sitten päiväkotia, isovanhempia tai muuta? Ja että hän on näille äidille ja isälle kaikkein tärkein, vaikka jotkut vähemmän tärkeät asiat vievätkin vanhemmat hänen luotaan pois? Selittänyt sen niin, että tästä asiasta ennen tietämätön 4-vuotias ymmärtää?
Outoa: Jos ministerin työ on helppoa osa-aikahommaa, niin miksi ihmeessä heille maksetaan niin paljon työstä? Ja toisaalta, jos yksi ihminen voi tehdä yhtä ministerinsalkkua osa-aikaisesti, niin eikö silloin voisi tehtävät jakaa vähän taloudellisemmin: Pekka Suominen, ulkoasiainministeri sekä peruspalveluministeri; Tiina Talitintti, Maa- ja metsätalousministeri sekä asuntoministeri? Tällaisella järjestelyllä voisi rahallisen edun lisäksi saada sen hyödyn, että päätöksiin tulisi vähän poikkipoliittista ajattelua.
Aneemista: Jos on julkisuuden henkilö, myös henkilökohtaisuuksia voidaan ruotia julkisesti. Miksi ei saisi arvostella? Jos on tehnyt jonkun päätöksen - varsinkin toisen puolesta, kuten tässä lapsen - on sen takana seisottava. Koskaan ei mikään päätös ole kaikkien mieleen, mutta kun on perustellut asian itselleen, ei vastakkaisilla mielipiteillä ole maailmaa horjuttavaa vaikutusta. Paitsi silloin, jos huomaa, ettei olekaan ajatellut asioita ihan loppuun asti, jolloin jääräpäisyys kannattaa unohtaa, myöntää virheensä ja tehdä uusia ratkaisuja.
