Archive for the 'Tanja' Category
Olen kissa, mutta myös lepakko, norsu ja ehkä apina
Tuazophia Helmikuu 18th, 2007
Tein huvittavan Luova luokka -testin ja tuloksena oli Kissa:
Kissoja pidetään yleisesti oman tiensä kulkijoina. He ovat boheemeja hedonisteja, joilta uusien innovaatioiden keksiminen käy nopeasti. Kissojen itsetietoisuus on huomattavaa. He nostavatkin usein itse omaa häntäänsä, jos muut eivät ymmärrä sitä tehdä.
Kissat putoavat aina jaloilleen, vaikka kritiikki olisi kovaakin. Tämä johtuu lähinnä siitä, että kissat tietävät olevansa oikeassa. Tarvittaessa kissat pitävät kuitenkin kiinni näkemyksistään ja saattavat joskus jopa raapaista arvostelijaansa.
Kissoja huonosti tunteva voi pitää heitä laiskoina. Rentous saattaa kuitenkin pettää, sillä sopivasti ärsytettynä kissat ovat nopeita liikkeissään. Hiljaisen hiiren näkemykset joutuvat silloin armotta syödyksi.
Tuntuu kyllä osittain tutulta. Minusta löytyi hieman myös lepakkoa (tunnistan osan), norsua (tästäkin osa on tuttua) ja apinaa (täh? enhän minä ole tällainen).
Huvittavimmat yhteensopivat kohdat eri luonnehdinnoista olivat
- kissat tietävät olevansa oikeassa
- Lepakot eivät suutu juuri koskaan – ainoastaan silloin kun joku on eri mieltä heidän kanssaan
- norsut tietävät maailmasta kaiken tietämisen arvoisen
- (apinan) Pälätys sisältää usein asiaakin, mutta oleellisen poimimisen he jättävät suosiolla kuulijalleen
En minä oikeasti noin kamala ole. 
Hyveitä/syntejä
Tuazophia Syyskuu 25th, 2006
Tein hauskan testin, jonka löysin jo jokin aikaa sitten Pirren blogista. Leikkimielisessä testissä sai tulokseksi oman hyve- ja syntilistan. Koska leikissäkin on totta toinen puoli, analysoin omia tuloksiani hieman.
Hyveitä:
Oikeudenmukaisuus
Suhteellisuuden taju
Kohtuullisuus
Olen lapsesta asti pitänyt itseäni hyvin oikeudenmukaisena. Jos kärsin rangaistuksen jostain oikeasta teosta, se oli ok, mutta tekemättömistä teoista saamani rangaistukset olivat tuplasti pahempia.
Suhteellisuuden taju liittyy osittain tuohon edelliseenkin - rangaistusten ja palkintojen suhde itse tekoihin oli hyvin hallussa. En myöskään hermostu helposti pikkuasioista. Joskin hermostun sitten niihin, jotka nostavat pikkuasiasta suuren haloon. 
Kohtuullisuus on edelleen linjassa noiden kahden edellisen kanssa.
Näistä kuitenkin välittyy (ainakin omasta mielestäni) minusta sellainen kuva kuin olisin virkamiesmäinen ja kuiva. Tosin sitä taitaa tukea myös syntilistani:
Syntejä:
Huumorintajuttomuus
Ylpeys
Kateus
En ole koskaan pitänyt itseäni minään humoristina, mutta en nyt sanoisi olevani täysin huumorintajutonkaan. Mielenkiintoista on, että huumorintajuttomuuden vastakohta on tuo suhteellisuuden taju eli ehkä nämä kaksi sitten neutralisoivat toisiaan? Eli tämän allekirjoitan osittain.
Ylpeäksi minua on sanottu aiemminkin, vaikken sitäkään koe olevani. Siihen ehkä viittaa mm. se, etten mielelläni pyydä apua (jotenkin on noloa pyydellä) ja se, etten tervehdi aina tuttuja (olen usein täysin omissa maailmoissani, vaikka näyttäisinkin täysin normaalilta ja osaisin esim. väistää ihmisiä). Tutulta tuntuu ainoastaan selitystekstin “monet ylpeät ihmiset ovat hyvin epävarmoja itsestään”. Tämänkin voin siis allekirjoittaa osittain - ulkokuoren osalta.
Kateus - hyvänen aika sentään! Tätä en tajua lainkaan, koska en tosiaan ole kateellista tyyppiä. Sain tosin yhtä paljon pisteitä murehtimisesta ja sitä minä kyllä olen paljon enemmän kuin mitään näistä kolmesta!
Sain tosin näistä synneistä paljon vähemmän pisteitä kuin hyveistä. Minulla on varmaan listan ulkopuolisia piilosyntejä. 
Tutut ja miksei tuntemattomattomatkin - kommentoikaa toki. Tarkemmat tulokset pisteineen:
Hyveitä:
Oikeudenmukaisuus: 20
Suhteellisuuden taju: 13
Kohtuullisuus: 11
Jalo joutilaisuus: 10
Rakkaus: 10
Urhoollisuus: 9
Viisaus: 9
Anteeksiantavaisuus: 7
Lojaalisuus: 7
Hiljainen tieto: 4
Pyhä huolettomuus: 4Syntejä:
Huumorintajuttomuus: 9
Ylpeys: 9
Kateus: 7
Murehtiminen: 7
Vatsan palvonta: 5
Vihamielisyys: 5
Ahneus: 4
Hengen velttous: 4
Tietämättömyys: 3
Hekumallisuus: 2
Välinpitämättömyys: 2
Haluan Visa-kortin!
Tuazophia Syyskuu 9th, 2006
Ei sillä, että tarvitsisin sitä tarkoitettuun käyttöön, mutta tämä on liian ihana ollakseen totta! Olen armoton Kitty-fani. Tosin tuossa kortissa on kaksi vikaa: vaaleanpunainen väri ja Unikko-mielleyhtymä. Mutta vikoineenkin tuo olisi kiva lisä lompakkoon.
Suklaata
Tuazophia Elokuu 29th, 2006
Olen aina luullut, etten pidä tummasta suklaasta. Suurinta herkkuani ovat olleet Fazerin suklaat; perussuklaista olen suosinut sinistä ja muuten joulusuklaata ja violettiä eli pähkinä-rusinaa. Maraboun minttukrokantti on myös hyvää. Olen kuitenkin nyt huomannut, että vika ei oikeastaan ole ollut tummissa suklaissa, vaan “tummissa suklaissa”. Tummana suklaana myydään useammallakin merkillä kaiketi maidotonta, mutta kuitenkin vähäkaakaoista suklaata. Ties millä se maidon jättämä tila sitten on korvattu… Tutustuttuani oikeasti tummiin suklaisiin, olen ihastunut n. 70 % kaakaota sisältäviin. Sitä tummemmat (esim. kerran testaamani yli 80 %) tuntuvat tunkkaisilta. Tummaa suklaata -blogista löytyy arvosteluja tummista suklaista ja monista olen samaa mieltä, joten sieltä bongailen uusia lajikkeita maisteltavaksi. Edelleen pidän myös noista vaaleammista, mutta jos ostan vain itselleni, valitsen mieluummin tummaa (paitsi, että joulusuklaa taitaa kuulua joulun ajan pakko-ostoksiin). Todella hyvää suklaata en sen sijaan ole löytänyt; ainakin, jos jostain lukemani haastattelun suklaamestaria on uskominen:
Todella hyvää suklaata syödään muutama pala ja se riittää - mieli on tyytyväinen eikä tarvitse lisää.
