Archive for the 'Tanja' Category

Pitkästä aikaa

Tuazophia Kesäkuu 15th, 2006

Annika leikkiiSitä se kesä teettää, ettei saa edes blokattua. ;) Tässä vähän päivitystä elämään:

Annika aloitti isojen ryhmässä ja on nyt Kettu. Ryhmä on pienryhmä (12 lasta; 3-5-vuotiaita) ja osalla lapsista on dysfasia, ja esim. Annika ns. tukilapsi (eli lapsi, jonka kielenkehitys on ikäryhmänsä tasolla). Ryhmässä on neljä aikuista, joista yksi erityislastentarhanopettaja. Mielellämme laitoimme Annikan tuohon ryhmään. Normaalissa isojen ryhmässä kun olisi 21 lasta ja kolme aikuista. Annikakin tuntuu ryhmässä viihtyvän ja menee isompien mukana ihan sujuvasti eikä huomaa itse lainkaan olevansa paljon pienempi. :D Annika kävi myöskin kolmevuotislääkärineuvolassa ja terve tyttö on kaikin puolin. Pituutta tasan 100 cm ja painoa 17 kg. Pitkä on siis edelleen ikäisekseen.

Annika on myös alkanut hiljalleen ymmärtämään jotain pikkusisaruksista ja juttelee silloin tällöin pikkusiskosta tai -pikkuveljestä. Minulla oli vanha karttapallo ja laitoin siihen merkit suunnilleen Vantaan ja Addis Abeban kohdille. Nyt Annika voi hämmästyttää vieraita selvittämällä sujuvasti, missä asuu Annika ja mistä mennään hakemaan pikkuveljeä tai -siskoa lentokoneella. Eihän se tietysti oikeasti ymmärrä karttapallon ideaa, mutta kyllä tuo juttu näyttää tosi fiksulta noin pienen tytön suusta. :D

PiirustustaTodennäköistä on, että nimeäminen ei tule nyt kesän aikana ja osan syksyä tuomioistuimet on kiinni eli vähintään syksylle se todennäköisesti menee.

Toisaalta ihan hyvä, sillä sain itselleni iltapäiväkerhon ohjaajan paikan ja odotan töiden alkamista jo innolla. Aamupäivisin olen edelleen opiskelija, mutta lisäraha ei koskaan ole pahaksi. Ja lasten parissa työskenteleminen on niin hauskaa, että melkein toivoisin elokuun jo tulevan. Sitähän ei koskaan tiedä, kuinka kauan sitten ehdin työtä tehdä, mutta todennäköisesti nyt useamman kuukauden kuitenkin - ehkä jopa koko vuoden.

Autokin meille on tulossa. Juuri tänään kuultiin, että saadaan se tämän kuun lopussa tai ensi kuun alussa. Kyseessä on Opel Zafira ja bloggailen siitä sitten ehkä enemmän, kunhan saan käyttökokemusta. Tähän mennessä (koeajojen perusteella) auto on vaikuttanut ihan hyvältä. Artti varmaan ainakin kertoo autosta tarkemmin, kunhan se tosiaan oikeasti saadaan. Vaikka ilman autoakin ollaan hyvin tultu toimeen, odotan innolla aiemmin tekemiäni “isoja” kauppareissuja. Tarkoittaa sitä, että käyn kerran viikossa tekemässä ruokaostokset ja viikolla sitten vaan tarvittaessa haetaan jotain. Tämä säästää rahaa ja hermoja. Samoin joihinkin paikkohin on helpompi mennä autolla kuin vaihtaa monta kertaa julkisia lapsen ja matkatavaroiden kanssa.

Yritän saada lähipäivinä kuvan ainakin tekemästäni neulepaidasta. Tein sen langanlopuista ilman minkäänlaisia ohjeita ja olen siihen tosi tyytyväinen.

Mutta eiköhän tässä ollut riittävästi päivitystä. This is my comeback!

Nettiriippuvuutta

Tuazophia Maaliskuu 27th, 2006

Minä en ole riippuvainen kännykästä, lehdistä tai vasta teroitetuista lyijykynistä - mistään riippuvuusaineista puhumattakaan. Mutta kun nettiyhteyteni on ollut poikki nyt parisen viikkoa, huomasin todellisia riippuvuusoireita. Mietin, milloin ja missä pääsen nettiin seuraavan kerran ja hermoilin, kun en tiennyt, olenko saanut sähköpostia, johon pitäisi vastata. Osansa tähän tietysti toi päättyneet Huuto.net-kauppani, joten vastattavia sähköposteja toisinaan olikin. Aloin ihan tosissani jo miettiä, että onkohan tällainen riippuvuus vakavaa, mutta onneksi Nettiriippuvuus-testi päästi pälkähästä:

“Olet jokseenkin tavallinen internetin käyttäjä. Saatat silloin tällöin viipyä nettiympäristössä hieman liian pitkään, mutta internetin käyttösi on kuitenkin hallinnassa.”

Plääh!

Tuazophia Maaliskuu 10th, 2006

Sisko oli täällä ja hänen kanssaan kehittelimme kaikenlaista hauskaa, mutta kuitenkin kummallinen saamattomuus vaivaa. Syksyllä tästä voisi syyttää pimeyttä, mutta entä nyt? Sekin vähäinen mitä saa aikaan tuntuu olevan jotain ihme näperrystä, jossa ei ole mitään järkeä. Itse asiassa lähes missään ei tunnu olevan järkeä. Paitsi nukkumisessa. Tosi plääh!

Kestositeitä

Tuazophia Helmikuu 15th, 2006

Nellyjen kuositOlen käyttänyt Annikan syntymän jälkeen kestositeitä. Minulla oli ensin (ja on ne varalla vieläkin) jotain sellaisia, joissa oli kosteussuojatasku, jonne imu pujotettiin (ehkä vanhoja Imse Vimsejä). Ei niissäkään vikaa ollut, mutta olivat melko tylsiä luonnonvalkoisia kangaspalasia. Sittemmin olen tilaillut Igu*Nellyjä ja ne ovat niin ihania, että tekaisin niistä iloksenne hauskan näyttelyn tuohon pyykkitelineelle. Nellyt ovat kauniita, pehmeitä ja toimivia siteitä; olen tyytyväinen. Paitsi, että kankainen side on mukavampi kuin paperinen (vaikka paperisessa kuinka olisi kankaan oloinen pinta) ja kauniimpi, uskon, että pesu- ja valmistuskuormituksenkin laskemisen jälkeen nämä ovat myös luontoystävällisempiä. Yleensä pesen siteet 60 asteessa ja kuivatan narulla (kuivuvat tosi nopeasti), mutta välillä pistän 90 asteen lakanapyykin joukkoon. Hyvin toimii! Jos kestoilu epäilyttää, kannattaa ensin tilata yksi side ja testata; minä suosittelen!

Hyvä Suomi! ja keittiöjuttuja

Tuazophia Helmikuu 13th, 2006

Lapsuudenperheessäni on aina katsottu urheilua. Erityisesti hiihtoa, mäkihyppyä ja yleisurheilua, mutta myös muita satunnaisesti. Parhaimmillaan puoli sukua istui katsomassa, kuinka suomalaiset pärjäävät ja huuto oli melkoinen. Ikimuistoinen hetki oli, kun äitini katsoi jonkun hiihdon loppumetrejä ja pomppi tasajalkaa ympyrää huutan: “Hiihä, hiihä, hiihä” (suomennos, jos murteellinen muoto ei auennut: “Hiihdä, hiihdä, hiihdä”). Sitä en tosiaan muista, kuka hiihdon lopulta voitti.

Artti ei taas pahemmin ole urheilua seurannut (vaan urheillut itse, mikä tietysti on hyvin järkevä vaihtoehto ;)). Minä olen kuitenkin saanut Arttia edes vähän penkkiurheilemaan ja kiinnostumaankin siitä. Nyt on sitten Annikan opetuksen vuoro ja hyvin näyttää toimivan.

Viikonloppuna katsoimme olympialaisia (miksi joidenkin on vaikea sanoa tuo sana oikein?) jälleen sukulaisten seurassa (Mamma, Pappa, Mervi ja Mikko olivat meillä kylässä). Käytettyjä huudahduksia olivat “Hyvä Suomi!” ja “Jee!”. Annika käyttää niitä nyt jo aivan sujuvasti ja kehitteli jopa omia versioita huudellen “Hyvä täti!” ja “Hyvä mies!”. Voi olla, että päiväkodissa saadaan ihmetellä uutta sanavarastoa.

Tässä välissä täytyy tietysti sanoa, että tosiaan Hyvä Suomi ja erityisesti Markku Koski ja Matti Hautamäki!

Ja sitten vielä ihasteluja uusista keittiölaitteistamme. Mamma osti meille uuden hellan (Rosenlew Kotiliesi) ja onpa kuulkaa hienoa laittaa ruokaa uudella hellalla. Siellä on jopa valo uunissa toisin kuin vanhassa uunissamme, jonne tosin ei kuitenkaan olisi nähnyt luukusta sisään edellisten asukkaiden kiinni polttaman lian läpi… Toinen uutuus on OBHNordica Big Popper Smart eli kotoisemmin popparikone. Pidän popcornista, mutta mikroversiot tuntuvat liian rasvaisilta ja suolaisilta ja kattilassa valmistettujen lopputulos tuntuu olevan kiinni ilmoista tai tähtien asennosta (jos syynä ei sitten ollut vanhan hellan epätasainen lämpö?). Tuolla laitteella syntyy hauskasti (Annika nauroi ääneen, kun popcornit pomppivat) ja nopeasti vähärasvaisia ja oman maun mukaan maustettuja naksuja. Puhdistaminenkin tuntui ihan helpolta, vaikka tuota kantta (kovaa muovia) ei jostain käsittämättömästä syystä saa pestä astianpesukoneessa. Ainut vika on laitteen lyhyt johto ja suuri koko. Mutta onhan meillä keittiössä tilaa.

« Prev - Next »