Tuazophia Heinäkuu 7th, 2009
Annika täyttää tänään kuusi vuotta. Pituus on 121 cm ja paino 24 kiloa. Vaatteiden koko on lyhythihaisissa ja hameissa 128 cm, pitkähihaisissa ja housuissa 134. Kenkä on 31-32. Ansimmäinen hammas heiluu ja tätä tapahtumaa onkin odotettu kuin kuuta nousevaa. Kunhan se irtoaa, neidillä on suunnitelma valmiina: hammas laitetaan yöksi tyynyn alle ja sitten äiti tai isi vaihtaa sen rahaksi, mutta kavereille voi kertoa, että hammaskeiju haki sen. Realismia?
Annikan tärkein toive synttärilahjasta on ollut hamsteri. Siitä on puhuttu jo puolisen vuotta ainakin ja sellaisen hankimme sitten syksyllä, kun tulemme takaisin Suomen reissulta. Nyt ostimme lahjaksi puhelimen. Annikahan aloittaa saksalaisittain koulun syksyllä ja meillä vanhemmilla on parempi mieli, kun Annikalla on puhelin mukana. Toiveena oli myös aamupala sänkyyn prinsessojen tyyliin; vaikka oikeastaan toive koski kaikkia aamuja, sovimme, että näin syntymäpäivän kunniaksi se käy ja muuten syödään pöydän ääressä.
Esikoulu on sujunut hyvin. Annika puhuu saksaa ja ymmärtääkin melko hyvin. Vaikka piirtäminen onkin Annikan lempipuuhia, myös matematiikka sujuu alkeistasolla ja lukeminenkin edistyy hitasti, mutta varmasti. Kirjojen kuunteleminen on edelleen mieluisaa ja samoin Aku Ankkojen, jotka Mummo tilasi suomen kielisenä tänne Saksaan. Suomi-koulun eskari on omalta osaltaan tutustuttanut suomen kielen perusteisiin ja kouluillat olivat Annikasta kivoja, vaikka ehkä välillä vähän rankkoja päiväkotipäivän jälkeen.
Parhaita kavereita on edelleen useita ja Annika leikkii mielellään kenen vain kanssa jutut sattuvat yksiin. Lassin kanssakin leikit sujuvat usein, mutta toki kinaakin tulee. Useimmiten Annika leikkii roolileikkejä (prinsessa-, hevos- tai kissaleikkejä) tai erilaisilla pienillä tavaroilla, kuten Littles Pet Shop -eläimillä, muilla pikkueläimillä (kuten taskulemmikeillä), Legoilla tai Barbieilla. Erilaiset pelit kiinnostavat myös (mm. PS3 Kung Fu Panda tai VSmile Pocket -pelit sekä lautapelit). DVD:t ja televisio ovat myös suosikkeja.
Ulkona Annika pitää eniten pesien ja majojen rakentamisesta. Kiipeily ja temppuratojen suorittaminen ovat myös hauskoja. Annika aloitti keväällä uutena harrastuksena Judon ja tykkää kovasti; opettaja kehui Annikan saaneen nopeasti kiinni taidoissa monta kuukautta pidempään harjoitelleet. On metkan näköistä, kun reilun metrin mittaiset judokat kaatavat toisiaan tatamiin… 
Uintiharjoittelu kiinnostaa (koska sitten pääsee hyppäämään hyppylaudalta), mutta vielä tarvitaan kellukkeita – onneksi vesiliukumäistä voi laskea niidenkin kanssa.
Ruoasta suosikkeja ovat intialaisen ravintolan palak panir (juustoa pinaattikastikkeessa), kotona pasta ja kalakastike sekä puuro, italialaisessa ravintolassa pizza ja spagetti tomaattikastikkeella. Marjat, hedelmät ja kasvikset (sipulia lukuun ottamatta) maistuvat myös. Annika tykkää edelleen auttaa kotitöissä ja varsinkin ruoanlaitossa. Siivoaminen on sen sijaan tosi tylsää ainakin ensimmäisen 10 minuutin jälkeen. Mutta kyllä sekin sujuu, kun joku vahtii vieressä, että lelut menevät paikalleen. Annika myös viikkaa taitavasti pyykkejä.
Viikkorahaa pikkuneiti saa edelleen kaksi euroa ja toisinaan jotain esimerkiksi Iso-Mummolta. Annika ostaisi kyllä mielellään koko ajan jotain (mitä tahansa), mutta pienellä muistuttelulla tietää, että kannattaa säästää vähän isompiin juttuihin. Rahaa kertyykin säästöön sekä pankkiin että rahapussiin ja vaikka joskus Annika ostaa karkkia, kyniä tai pieniä vihkoja, pääasiassa raha menee silloin tällöin vähän isompien lelujen ostamiseen.
Vaatteet Annikalle ovat vieläkin pitkälti yhdentekeviä, mutta mekot ja hameet ovat pop. Hiukset Annika osaa laittaa itse hiuslenksujen ja pinnien avulla; kun leikkasin hiukset polkkamalliin, sain kiukkuisia kommentteja, mutta lopulta Annikakin tajusi, että huonojen latvojen poisto oli fiksua ja tykkää pitää hiuksia vain pinnillä sivuun kiinnitettynä.
Ihan pahin kohellus on vähentynyt ja pientä harkintaa toimissa on havaittavissa. Vauhtia kuitenkin riittää edelleen ja Annika toimii (äidin mielestä liiankin) pelottomasti. Sillä on tietysti puolensakin esimerkiksi seuraavan vuoden jännittävimmän tapahtuman, eli koulun aloituksen kanssa. Annika odottaa koulun alkua kovasti ja onneksi sinne on päiväkodista tulossa muutama tuttukin.
Äidin reipas koululainen!
Joulun aikaan minua ilahduttavat suuresti ystäviltä saapuvat joulutervehdykset. Itse tehdyt kortit ja lasten kuvat erityisesti, mutta jokainen kortti nostaa joulumieltäni. Luemme kaikki toivotukset lasten kanssa, tutkimme kuvat ja ripustamme kortit eteisen seinälle. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa kortteja tuli niin paljon, että kaksi nauhaa ei riittänytkään, vaan piti käyttää ripustukseen myös Mamman virkkaamaa seinävaatetta! Muutama kortti on myös eri syistä jossain muualla kuin seinällä – Annikalla yksi “että mullakin olisi joulumieli”, Lassilla yksi “mullekin” sekä yksi, josta sai askarreltua jouluisen koristeen kirjahyllyyn. Enkä ilahdu pelkästään kuluvana jouluna, vaan joulukoristeiden sekaan talletettu nippu kaivetaan esiin myös ennen seuraavaa joulua ja ihastellaan vielä uudelleen. Suuret kiitokset jokaiselle kortin lähettäneelle!
