Archive for the 'Merkkipäivät' Category

Annika Leia Sofia 6v

Tuazophia Heinäkuu 7th, 2009

Annika 6vAnnika täyttää tänään kuusi vuotta. Pituus on 121 cm ja paino 24 kiloa. Vaatteiden koko on lyhythihaisissa ja hameissa 128 cm, pitkähihaisissa ja housuissa 134. Kenkä on 31-32. Ansimmäinen hammas heiluu ja tätä tapahtumaa onkin odotettu kuin kuuta nousevaa. Kunhan se irtoaa, neidillä on suunnitelma valmiina: hammas laitetaan yöksi tyynyn alle ja sitten äiti tai isi vaihtaa sen rahaksi, mutta kavereille voi kertoa, että hammaskeiju haki sen. Realismia?

Annikan tärkein toive synttärilahjasta on ollut hamsteri. Siitä on puhuttu jo puolisen vuotta ainakin ja sellaisen hankimme sitten syksyllä, kun tulemme takaisin Suomen reissulta. Nyt ostimme lahjaksi puhelimen. Annikahan aloittaa saksalaisittain koulun syksyllä ja meillä vanhemmilla on parempi mieli, kun Annikalla on puhelin mukana. Toiveena oli myös aamupala sänkyyn prinsessojen tyyliin; vaikka oikeastaan toive koski kaikkia aamuja, sovimme, että näin syntymäpäivän kunniaksi se käy ja muuten syödään pöydän ääressä.

Esikoulu on sujunut hyvin. Annika puhuu saksaa ja ymmärtääkin melko hyvin. Vaikka piirtäminen onkin Annikan lempipuuhia, myös matematiikka sujuu alkeistasolla ja lukeminenkin edistyy hitasti, mutta varmasti. Kirjojen kuunteleminen on edelleen mieluisaa ja samoin Aku Ankkojen, jotka Mummo tilasi suomen kielisenä tänne Saksaan. Suomi-koulun eskari on omalta osaltaan tutustuttanut suomen kielen perusteisiin ja kouluillat olivat Annikasta kivoja, vaikka ehkä välillä vähän rankkoja päiväkotipäivän jälkeen.

Parhaita kavereita on edelleen useita ja Annika leikkii mielellään kenen vain kanssa jutut sattuvat yksiin. Lassin kanssakin leikit sujuvat usein, mutta toki kinaakin tulee. Useimmiten Annika leikkii roolileikkejä (prinsessa-, hevos- tai kissaleikkejä) tai erilaisilla pienillä tavaroilla, kuten Littles Pet Shop -eläimillä, muilla pikkueläimillä (kuten taskulemmikeillä), Legoilla tai Barbieilla. Erilaiset pelit kiinnostavat myös (mm. PS3 Kung Fu Panda tai VSmile Pocket -pelit sekä lautapelit). DVD:t ja televisio ovat myös suosikkeja.

Ulkona Annika pitää eniten pesien ja majojen rakentamisesta. Kiipeily ja temppuratojen suorittaminen ovat myös hauskoja. Annika aloitti keväällä uutena harrastuksena Judon ja tykkää kovasti; opettaja kehui Annikan saaneen nopeasti kiinni taidoissa monta kuukautta pidempään harjoitelleet. On metkan näköistä, kun reilun metrin mittaiset judokat kaatavat toisiaan tatamiin… :D Uintiharjoittelu kiinnostaa (koska sitten pääsee hyppäämään hyppylaudalta), mutta vielä tarvitaan kellukkeita – onneksi vesiliukumäistä voi laskea niidenkin kanssa.

Ruoasta suosikkeja ovat intialaisen ravintolan palak panir (juustoa pinaattikastikkeessa), kotona pasta ja kalakastike sekä puuro, italialaisessa ravintolassa pizza ja spagetti tomaattikastikkeella. Marjat, hedelmät ja kasvikset (sipulia lukuun ottamatta) maistuvat myös. Annika tykkää edelleen auttaa kotitöissä ja varsinkin ruoanlaitossa. Siivoaminen on sen sijaan tosi tylsää ainakin ensimmäisen 10 minuutin jälkeen. Mutta kyllä sekin sujuu, kun joku vahtii vieressä, että lelut menevät paikalleen. Annika myös viikkaa taitavasti pyykkejä.

Viikkorahaa pikkuneiti saa edelleen kaksi euroa ja toisinaan jotain esimerkiksi Iso-Mummolta. Annika ostaisi kyllä mielellään koko ajan jotain (mitä tahansa), mutta pienellä muistuttelulla tietää, että kannattaa säästää vähän isompiin juttuihin. Rahaa kertyykin säästöön sekä pankkiin että rahapussiin ja vaikka joskus Annika ostaa karkkia, kyniä tai pieniä vihkoja, pääasiassa raha menee silloin tällöin vähän isompien lelujen ostamiseen.

Vaatteet Annikalle ovat vieläkin pitkälti yhdentekeviä, mutta mekot ja hameet ovat pop. Hiukset Annika osaa laittaa itse hiuslenksujen ja pinnien avulla; kun leikkasin hiukset polkkamalliin, sain kiukkuisia kommentteja, mutta lopulta Annikakin tajusi, että huonojen latvojen poisto oli fiksua ja tykkää pitää hiuksia vain pinnillä sivuun kiinnitettynä.

Ihan pahin kohellus on vähentynyt ja pientä harkintaa toimissa on havaittavissa. Vauhtia kuitenkin riittää edelleen ja Annika toimii (äidin mielestä liiankin) pelottomasti. Sillä on tietysti puolensakin esimerkiksi seuraavan vuoden jännittävimmän tapahtuman, eli koulun aloituksen kanssa. Annika odottaa koulun alkua kovasti ja onneksi sinne on päiväkodista tulossa muutama tuttukin.

Äidin reipas koululainen!

Kiitos menneestä vuodesta!

Tuazophia Joulukuu 31st, 2008

Joulukalenterin rutistuksen jälkeen ajattelin pitää pienen tauon postauksissa. Vielä kuitenkin Raija-tädille kuva lasten neuleista. Kiitos! Hienosti sopivat! Ja Ritva-tädille jouluaaton kuva hyasinteista – ne ehtivät kuin ehtivätkin, mutta vasta tapaninpäivänä olivat oikein täydessä kukassa ja sidoin kukkatertut yhteen, etteivät aivan katkenneet.

Neuleet

Hyasintit

Hyvää uutta vuotta!

Annika Leia Sofia, 3 vuotta

Tuazophia Heinäkuu 6th, 2006

Nyt ei saada synttärikuvaa nettiin, kun meidän kamera on Lankassa, mutta eihän tuo mustikkanaamainen puserokuva ole kuin kuukauden vanha…

Annika on (/oli 8.6. neuvolan virallisissa mittauksissa) tasan metrin ja 17 kiloa. Kengännumero on 27. Kaikki maitohampaat löytyvät ja punertavan vaaleita hiuksiakin on nykyään jo lähes koko pään peitoksi.

Tässä vuoden aikana Annika on ehtinyt olla päiväkodissa ensin Metsähiirissä ja nyt ennen kesälomia siirtyi Kettuihin. Päiväkodissa on selvästi kivaa ja muutaman kerran olen saanut kuulla iltapäivällä hakiessani, että neiti ei vielä lähtisikään kotiin. Hyvä niin.

Annika on edelleen hyvin reipas ja itsenäinen. Vastapuolelta sitten itsepäinen ja tohottaja, joka ei ajattele ennen kuin tekee. Annikaa ei yleensä häiritse mennä juttelemaan täysin vieraillekaan tyypeille ja harvoin mikään uusi asia jää kokeilematta. Vauhtia ja vaarallisiakin (tai ainakin mahdollisesti vaaralliseksi muuttuvia) tilanteita piisaa. Ei ihme, että uni ei aina meinaa maistua, kun Annika ei malttaisi pysähtyä nukkumaan, vaan vähintään seinää täytyy potkia uneen asti.

Puhetta tulee välillä kuin tulvimalla ja iso osa tulee jo ymmärretyksikin. Joskus Annikaa harmittaa, kun ei saa sanotuksi mitä haluaisi, mutta yleensä jaksaa toistaa muutamaan kertaan tai sanoo hieman toisin, jotta saisi asian menemään perille. Muutenkin synonyymien käyttö on tullut mukaan puheeseen. Annika laskee mielellään (1-8 menee ihan oikein, mutta sen jälkeiset ovat sitten mitä sattuu numeroita) ja laulaa paljon erilaisia lauluja, myös itse keksimiään. Usein äänenvoimakkuus korvaa nuotin, mutta harjoitus tekee mestarin… Joitain kirjaimia puuttuu kokoaan (ainakin R) tai osittain (esim. L), tai kirjaimet vaihtavat paikkaa (mm. Niiksuneiti), mutta niidenkin sanominen korjautuu koko ajan.

Meillä ei ole käytössä enää edes yövaippaa, vaan Annika käy pöntöllä – suurimmaksi osaksi jo ihan ilman muistuttamista. Jos on jotain hauskaa tekemistä, pitää tosin usein vähän patistella vessaan. Kuivaksi oppiminen kävi tosi nopeasti – syksyllä Annika oli vielä täysin vaipoissa, mutta joululomalle päiväkodista jäädessämme sanoivat, ettei tarvitse edes univaippaa tuoda keväällä. Eikä ole vahinkojakaan sattunut. Kai se oli sitten sen aika.

Vaikka Annikaa kiinnostaa kaikki tekeminen, niin liikkuminen on pop. Erityisesti kiinnostaa kiipeileminen (Annika kiipesi eilen jopa pystysuoraa kiipeilyseinämää), pomppiminen (meillä on kaksi vanhaa runkopatjaa, joista toinen on kohta pompittu hajalle) ja juokseminen (“vammiit, paikoillanne, hep!”). Syntymäpäivälahjaksi Annika sai jo etukäteen polkupyörän ja sillä ajaminen on myöskin mukavaa. Vaikka Annika on 16-tuumaisen pyörän käyttäjäkokosuosituksen alarajalla, polkeminen sujui alusta asti yllättävän hyvin. Ohjaaminen on joskus vähän toissijaista (Annika ei malta keskittyä) ja jarruttaminen kivempaa kuin polkeminen, mutta silloin kun innostusta on, onnistuu ajaminen mainiosti. Annika on myös oppinut (päiväkodissa) keinumaan itse sekä istualtaan että seisten. On ulkoiluttajalle helpompaa, kun ei tarvitse olla koko ajan keinuttamassa ja toisaalta sitten taas viileämmillä ilmoilla ei tule Annikalle kylmä, kun liikkuu itse.

Sisäleluista suosiossa on tällä hetkellä Legot. Meillä on käytössä sekä Duploja että ns. pikkulegoja. Kummallakin rakentaminen onnistuu Annikalta, mutta koska Duploilla saa nopeammin valmista aikaiseksi, pikkulegoja käytetään yleensä vain koristuksena. Maalaaminen on myös kivaa ja ennen juhannusta Annika piirsi ensimmäisen pääjalkaisensa (“possu”). Kirjoja luetaan paljon sekä Annika itselleen tai leluille että kuunnellen muiden lukemisia. Televisiota katsottaisiin enemmän kuin saa luvan – suosikkina yleensä joku omista tutuista dvd-levyistä. Pikkuleikkinä meillä on usein “Minä olen Muumipeikko, sinä olet Muumimamma. Päivää Muumimamma!”-miniroolileikit, mutta ne eivät vielä jatku sen pidempinä rooleina. Muistipeliä pelataan useammin kuin äiti jaksaisi. Tietokonepelit kiinnostavat myös ja nyt on ollut harmi, kun tietokoneet ovat rikki, eikä pääse pelaamaan (tällä isin työkoneella kun ei oikein voi pelailla).

Rattaita meillä ei ole ollut aikoihin enää käytössä. Annika ei niihin mahdu ja toisaalta jaksaa kävellä useamman kilometrin melko reippaasti, joten mitä sitä suotta… Autossa on turvavyöistuin, koska Annika kasvoi edelliseen istuimeensa liian pitkäksi. Olisin mielelläni pitänyt vielä selkä menosuuntaan ja autoonkin olisi mahtunut, mutta minkäs teet. On kuitenkin turvallisempaa pitää lapsi sopivan kokoisessa istuimessa kuin liian pienessä selkä menosuuntaan.

Vaikkei Annika tietysti oikeasti käsitä mitä tarkoittaa, kun tulee pikkusisarus (tuskin me vanhemmatkaan sitä täysin käsitämme), on “pikkusisko tai pikkuveli” ahkerasti mukana puheissa. Milloin pikkusisarukselle varataan paikka hissistä tai sohvalta, milloin luvataan auttaa jossain puuhassa. “Pikkuveji tai pikkusikso ei osaa ottaa jäkskiä. Annika auttaa. Minä pidän tikusta ja näytän. Näin nuolaistaan.” Mielenkiintoista nähdä, miten sopeutuminen sitten loppujen lopuksi sujuu!

Monitahoinen pieni persoona tuo meidän neiti on.

Hyvää syntymäpäivää, jänöpupu!

Hyvää ystävänpäivää!

Tuazophia Helmikuu 14th, 2006

Haluan toivottaa kaikille lukijoilleni oikein hyvää ystävänpäivää tuntemattoman kirjoittajan sanoin:

Every night I lie in bed, this little prayer inside my head.
God bless all those I hold so dear, And keep them safe thru coming year;
And, God, there’s just one more thing I wish you would do.
If you don’t mind my asking, to bless my ‘puter too?
Now I know that it’s not normal to bless a small machine,
But listen just a second, and I’ll try to explain…
You see, this little metal box holds more than odds and ends.
Inside those small components rest a hundred loving friends.
Some, it’s true, I’ve never seen, and most I’ve never met.
We’ve never shaken hands or even hugged, and yet…
I know for sure they love me, by the kindness they give.
And this little scrap of metal is how I get to where they live.
By faith is how I know them, much the same as I know you.
I share in life it brings them so if it’s ok with you…
Just take an extra minute from your duties up above…
To bless this little hunk of steel that’s filled with so much love.

Amen

Onnittelu!

Tuazophia Lokakuu 31st, 2005

Hyvaa nimipaivaa!Hyvää nimipäivää Artille!

Paljon halauksia ja pusuja!
toivovat Tanja ja Annika

ps. Kuva on Forever Friends -sivustolta.

Next »