Sekä että

Tuazophia Joulukuu 29th, 2005

En tiedä, milloin ehdin seuraavan kerran päivittää blogia. Viimeistään tammikuun lopussa, mutta ehkä tällä välinkin ehdin jotain matkakuulumisia jostain laittaa. Riippuen siitä sun tästä. Mutta nyt viime hetken kokoomaviesti.

Blogini kävijöitä on tällä hetkellä (17.6.2005 alkaen) ollut uniikkeja 15692 ja ylipäänsä hittejä lähes 100 000. Tuo raja menee rikki tammikuun loppuun mennessä, joten jättäkää kävijät viestejä, niin arvon sitten tammikuun lopulla jotain kivaa. Jätättehän jonkinlaisia yhteystietoja viesteihinne (omien sivujen osoite, sähköposti tai muu).

Laitoin Rukalle toppapuvusta uuden viestin ja sieltä tuli viimein vastaus. Pahoittelivat, etteivät olleet vastanneet, mutta samassa hengenvedossa antoivat ymmärtää, että se oli vähän oma vikani, kun en soittanut. GRRRRR! Saan puvun tilalle uuden puvun tai muita Rukka-tuotteita. Eivät maksa rahoja takaisin, mutta voin esim. ottaa isomman toppapuvun. Mietityttää hieman, kun en millään viitsisi ensi talveksi ottaa riskiä, että haalari taas hajoaa. Mutta palaamme tähän asiaan Rukkan kanssa sitten matkan jälkeen.

Saimme tiedon, että adoptiopaperimme ovat lähteneet 16.12.2005 kohti Etiopiaa. Nyt sitten voikin alkaa jännäämään milloin lapsitieto tulee. Omalta osaltani ei tule pahempia ongelmia, tuli tieto sitten milloin vain (opiskelut on helppo jättää kesken ja jatkaa sitten joskus), mutta Artin tietysti pitää ennakkovaroittaa työnantajaa. Matkaan päässee viimeistään pari kuukautta nimeämisestä, mutta jäähän siihenkin vielä hieman varoaikaa.

Päädyin ottamaan käsityöksi mukaan Novita Kotiväestä virkattavan jakun. Palat minulla on jo koossa, mutta yhdistelemistä on vielä paljon. Laitoin käsityön matkatavaroihin, koska virkkuukoukku lasketaan aseeksi lentokoneeseen mennessä. Saa sitten nähdä paljonko tulee loppujen lopuksi tehtyä käsitöitä.

Annikalle joutuu vielä ottamaan muutamia vaippoja mukaan varuilta (lentokonetta, yötä ja muita pidempia vessattomia aikoja varten). Otan pari muotoon ommeltua froteevaippaa ja joitakin pötkövaippoja. Kuoreksi kahdet Nature Babies Classic -kuoret, jotka on helppo putsata huuhtelemalla. Vaipat valitsin sen mukaan, että ne on helppo kuivattaa ja pestä niin, etteivät mene pilalle. Kun Annika oli vauva, meillä oli Lankassa mukana sekä kertakäyttövaippoja (muutamia näytekappaleita yms) että pötkövaippoja, jotka ensin itse esipesin käsin ja sitten ne pystyi viemään hotellin pyykkitupaan. Kuorena oli silloinkin NBC-kuoria ja joitain muita saman tyyppisiä. Onneksi vaippoja nyt tarvitaan paljon vähemmän!

Hammaslääkäri väittää, että kaikkien hammasluu on samanlaista, mutta minulla tuntuu niin hampaat kuin paikat murenevan käsiin. Voisikohan joku osteoporoosi vaikuttaa? Tapaninpäivänä alkoi särkeä hammasta ja kun seuraavana päivänä menin hammaslääkäripäivystykseen, oli hampaasta paikka osin irti ja alla uusi reikä - ei kun juurihoitoon. Toisestakin hampaasta on paikka lohjennut osittain ja yhdessä hampaassa on reiän alku ja… Toisinaan sitä miettii, olisiko se nyt niin kamalaa, jos ei olisi hampaita lainkaan!

Kiitos kaikista joulutoivotuksista ja lahjoista. Olimme olleet kilttejä - Annika eritoten. Lapsen lahjana lelut, kirjat ja pelit on tosi kivoja (myös äidistä), mutta toisaalta sitten pitäisi saada joku urheiluhalli, kun pieni (tai ei niinkään pieni) lastenhuone täyttyy tavarasta. Vaatteetkin ovat kivoja (erityisesti äidistä), mutta kai se olisi lapsesta tylsää, jos lahjaksi tulisi vain hepeneitä. Molempi siis parempi!

Hyvää uutta vuotta lukijoilleni! Tavataan ensi vuonna!

• Adoptio , Blogit , Kestovaipat , Matkailu , Sri Lanka , Tanja , Tapahtumat , Virkkaus
• Comments(11)

Tuazophia Joulukuu 19th, 2005

Lähdemme Annikan kanssa joulun viettoon ja en varmaan ehdi pahemmin tietokoneelle ennen joulua, joten Ampiaistehdas toivottaa

Hyvää, Hauskaa ja Rauhallista Joulua!

• Tapahtumat , Uutiset
• Comments(0)

Tuazophia Marraskuu 30th, 2005

Olimme sunnuntaina IBM:n (Helsinki) järjestämissä lasten pikkujouluissa. Siellä oli aivan mieletöntä! Heti alkuun mainittakoon, että tätä ennen minulla ei oikeastaan ollut IBM:stä minkäänlaista kuvaa, mutta nyt väkisinkin aina tulee mieleen nuo juhlat ja yritys tuntuu mukavalta ja turvalliselta - minuun on siis helppo vaikuttaa tietynlaisella markkinoinnilla.

Jo heti sisään mennessämme, oven vieressä ollut, joululauluja soittava jättiläissoittorasia nosti tunnelmaa. Aulaan tultaessa tunnelma oli jo kuin parhaissa huvipuistoissa. Musiikki soi (mutta riittävän hiljaisella) ja joka puolella näkyi koristeita, puuhapisteitä ja juhla-asuisia ihmisiä. Tässä vaiheessa (olimme paikalla heti klo 13., kun juhlat alkoivat) ihmisiä oli kuitenkin vielä siedettävissä määrin - loppua kohden tungos paheni melkoisesti, mutta eipä tuokaan isoissa tiloissa niin haitannut.

Heti eteisaulassa oli iso sermi, jonka takaa saattoi onkia yllätyspalkintoja. Annika sai söpön kissanpennun (näkyy tuolla ilmapallokuvassa alempana). Aulassa oli myös karuselli (siitäkin kuva alempana), toisen kerroksen portaita pitkin tuleva liukumäki - Annikalle hiukan liian korkea - ja posetiivari, joka soitti lähes tauotta.

Tiloihin oli sisustettu eri teemoilla olevia huoneita. Oli ainakin joulupukin, Bratz-, Disney- ja Muumi-huoneet. Yhden huoneen lattia oli täynnä palloja ja sinne pääsi vain portaita pitkin = pallomeri. Oli myös ratsastettavia leikkiponeja, rumpuja (kuvitelkaapa pienehkö huone, jossa kolme taaperoikäistä soittaa rumpuja… ;)), tietokonepelejä ja paljon muutakin. Annika olisi viihtynyt Muumi-huoneessa varmaan koko päivän tehden palapelejä, leikkien Muumihahmoilla ja katsellen videoita, mutta lopulta päätimme lähteä eteenpäin - me aikuiset halusimme nähdä muutakin ja ei Annikakaan vastaan laittanut. Annika on jostain oppinut sanomaan joulupukki (aiemmin pukki on ollut “tonttu”) ja pukille ja muorille piti käydä sanomassa kädestä pitäen päivää eikä yhtään jännittänyt.

Yläkerrasta löysimme ensin läjän erilaisia kissaeläinpehmoleluja. Lapsi ei joskus paljon huvitusta tarvitse ja eläimen malliset säkkituolit riittivätkin yllättävän pitkäksi aikaa viihdykkeeksi, lopulta matka kuitenkin jatkui onnenpyörään, josta sai suklaata. Syömistauon (tokihan suklaa piti heti syödä pois) jälkeen oli kasvomaalauksen vuoro. Annika valitsi itse kuvalistasta koiran, jollainen sitten maalattiin hänen poskeensa oikein kimalteiden kera. Poski oli tosi hieno ja siitä piti muistuttaa koko ajan. Taisi Annikalla olla koira-päivä, kun pellen tekemästä ilmapallostakin piti tehdä koira. Kasvomaalaus loppui juuri sopivasti taikurin esityksen alkaessa. Taikuri esitti muutamia taikatemppuja, mutta ne eivät oikein tainneet vielä upota Annikaan. Sen sijaan taikurin papukaija kiinnosti ja se olikin kaunis ja hauska eläin, joka pelasi koripalloa ja rakensi lasten torni-lelulla.

Alakertaan, parkkihallin, mennessä sitten paljastui todellinen suuryllätys. Siellä oli tivoli! Suomen tivolin laitteet (jotka ovat lapsille) ja niissä sai ajella mielin määrin. Lisäksi oli jonkinlainen autorata (sellaisia, isompia kuin mikroautot - en tosiaan tiedä mitä olivat) ja popcornia (paikka tuoksui aivan tivolilta, kun popcornia paahdettiin) sekä kolikkopelejä, kuten flippereitä, jotka kiinnostivat isoimpia juhlavieraita. Annika sen sijaan oli onnellinen possujunasta, leppäkerttu”vuoristoradasta”, lentävistä leppäkertuista, autoradasta ja kolikkohahmoista, kuten Aku Ankasta, Marsupilamista ja autoista. Ensimmäiseen laitteeseen menin mukaan, mutta koska Annika vain nauraa käkätti, eikä yhtään pelottanut, hurjapäämme oli sitten lopuissa laitteissa yksin.

Lopuksi menimme vielä kahville ruokailutilaan, joka oli koristettu hienoksi sadoilla ilmapalloilla. Tarjolla oli kahvin lisäksi erilaisia virvoitusjuomia, jäätelöpuikkoja, pipareita ja minimuffinsseja. Syötävät upposivat hyvin jo melko väsyneeseen pikkujuhlijaan. Jäimme kuitenkin vielä hetkeksi ja katsoimme tanssiryhmän mainion Punahilkka-esityksen. Annika jammaili musiikkien tahtiin sylissä ja hartioilla, mutta lopussa olisi ihan väkisin pitänyt päästä tanssimaan ryhmän mukana. Kotiin lähtiessä saimme ovelta mukaan lahjan: tosi ison lammastyynyn, joka kotona pääsi Annikan sänkyyn ja on ollut siellä siitä asti. Suosittu ainakin meillä siis.

Kiitos siis kovasti IBM ja erityisesti juhlia järjestäneet henkilöt!

• Perhe , Tapahtumat
• Comments(2)

Tuazophia Lokakuu 31st, 2005

Hyvää nimipäivää Artille!

Paljon halauksia ja pusuja!
toivovat Tanja ja Annika

ps. Kuva on Forever Friends -sivustolta.

• Merkkipäivät , Tapahtumat
• Comments(1)

Tuazophia Syyskuu 21st, 2005

Hyvää Kansainvälistä Rauhanpäivää!

Tänään on YK:n julistama kansainvälisen rauhan päivä. Tavoitteena olisi, että kaikki sotivat valtiot pitäisivät tänään tulitauon ja avustusjärjestöt pääsisivät auttamaan ihmisiä sellaisillakin alueilla, joille ei muutoin ole turvallista mennä.

Peace One Day -ryhmä teki kovasti töitä, jotta tuo päivä saatiin aikaiseksi. Ideana on, että rauha alkaa ensimmäisestä päivästä (ja siis yksikin päivä on tärkeä, vaikkei pysyvää saataisikaan aikaiseksi). Vietetään siis päivää rauhallisissa tunnelmissa ja tehdään kaikkemme pysyvämmän rauhan eteen.

Edit 22.9.: Nostetaan tuo linkki ihan tähän viestiinkin. Eli “Rasmus on valtakunnallinen rasismin ja muukalaispelon vastaista työtä ja monikulttuurisuutta ja ihmisoikeuksia edistävien tahojen ja toimijoiden verkosto, jonka koordinoijana ja sihteeristönä toimii Ihmisoikeusliitto.”

• Ajatuksia , Tapahtumat , Uutiset
• Comments(2)