Tuazophia Heinäkuu 7th, 2005
Tänään on Annikan 2v-syntymäpäivä. Juhlia meillä vietetään kolmessa osassa: viime lauantaina oli kylässä mamma, pappa ja kaksi isotätiä, tänään kavereita vanhempineen ja sunnuntaina vielä Artin puolen sukulaisia. Näin jaettuna, koska meillä ei ole tilaa koko porukalle kerrallaan. Lahjoja on tullut roppakaupalla - kiitos niistä ja samoin postitse ja sähköisesti tulleista korteista.
Pirpanasta on kasvanut reipas neiti.
Annika on ikäisekseen aika isokokoinen: 13,57 kg ja 91 cm. Siksi monet pitävät jopa vuotta vanhempana. Tosin (lähes) kalju pää nuorentaa. 
Suussa Annikalla on 18 hammasta, joilla onneksi harvemmin haukataan ketään (ja silloinkin äitiä…).
Oma tahto on vahva ja välillä Annika haluaa mahdottoman paljon, vaikkei itsekään tiedä mitä ja siitä seuraa kiukkua. Silloin tällöin huomattavissa on myöskin selvää “kovakorvaisuutta” ja silloin mikään ei tunnu auttavan. Muuten Annika on aurinkoinen, reipas ja avoin ja valmis tekemään tuttavuutta melkein kenen kanssa vain. Vauhtia piisaa ja mitään ei pelätä. Toisaalta Annika taas on hellä ja herkkä pusutyttö.
Annika on nukkunut vuoden verran omassa huoneessaan ensin matkasängyssä (jossa paksumpi patja) ja nyt vajaan viikon matalassa (alun perin toisen sängyn alle työnnettävässä) sängyssä. Yöt ovat aika rikkonaisia ja illalla nukahtaminen hakusessa. Päiväunet Annika nukkuu sisällä tai reissussa ollessa rattaissa; päikkärit kestävät yleensä reilun tunnin.
Nyt pari viikkoa ruokaa on mennyt tosi reippaasti, mutta toisinaan sitten ei lähes mitään. Meillä on alusta asti ollut sääntönä, että ruoka-aikaan pitää ruokaa käydä maistamassa, mutta syödä ei ole pakko. Ja hyvin näyttää tyttö kasvavan! Herkkuja ovat valkoiset- ja kidneypavut ja juusto. Keksejä Annika söisi varmaan aina, jos vaan saisi. Ja näin kesällä mansikat ja “jäkski” ovat yleensä kova sana. Äiti ei yleensä saa auttaa kuin huudon kanssa, mutta toisaalta Annika kyllä syökin hienosti itse silloin kun malttaa keskittyä.
Annika alkoi puhua myöhään, mutta nyt juttua tulee paljon. Kävimme tutkimuksessa väitöskirjaa valmistelevalla puheterapeutilla ja hänen mukaansa Annikan sanavarasto on keskimääräistä tämän ikäistä laajempi. Sen sijaan “oikein” sanottujen sanojen määrä on keskitasoa ja samoin sanojen käyttö. Uusimpia juttuja ovat “ootahekki”, “oke” ja “eiymmä”. Samoin lauluja on nyt alkanut tulla, tosin hieman omilla sävelillä.
Potalla Annika istuu mielellään. Vaikka puoli tuntia. Mutta ei tee sinne mitään. Olen luovuttanut ja me pottailemme vähemmän satunnaisesti. Toivottavasti syksyllä alkava päiväkotiura tuo apua tähän ongelmaan. Tai sitten puheen kehitys siihen pisteeseen, että Annikan kanssa pystyy neuvottelemaan (tällä hetkellä esim. lahjonta ei onnistu ymmärryksen puutteen takia).
Annikan mielestä on parasta, jos saa juoksennella nakuna. Vaatteet kuin vaatteet lentävät usein kaaressa päältä (samoin kuin nukkien ja nallejen päältä). Housut myös menevät jalkaan ja t-paidat samoin, mutta yleensä vain pyydettäessä. Annika myös mielellään kävelisi paljain jaloin.
Annika kiipeää, juoksee, hyppää (tasajalkaa ja loikkia) ja alittaa esteitä. Isin kanssa Annika “painii” ja riehuu muutenkin. Pallon heittäminen ja potkiminen, tanssiminen ja kylpyammeessa “uiminen” ovat myös mieluisia liikkumistapoja. Rattaat otetaan mukaan pitkille reissuille, kun niissä on näppärä nukkua, mutta muuten Annika kävelee itse. Vain joskus harvoin käytetään vielä Ergoa kantamiseen.
Sisällä Annika leikkii mielellään hoitaen ja ruokkien nuket, nallet sekä muut ihmisetkin. Joskus Annika saattaa istua yksinään pitkiäkin aikoja lajittelemassa kortteja (onneksi saatiin paljon kivoja synttärikortteja, niin ei ole joulu ainainen!), tekemässä tornia tai palapeliä tai lukemassa kirjoja. Piirtäminen, muovailuvahalla muovailu ja erityisesti maalaaminen ovat huippupuuhaa. Satujen kuuntelukin on taas alkanut kiinnostaa (tässä välillä lyhyetkin pätkät olivat liian pitkiä paikallaan istuttaviksi) ja videotkin (Muumi, Franklin, Barbapapa sekä Disneyn klassikot) viihdyttävät - ainakin hetken aikaa.
Ulkona pääosassa on liikkuminen. Isot ulkotilat (kuten urheilukentät) ovat ihania ja leikkipuistossa yhtä asiaa ei kauan nysvätä. Keinuminen (keinutettaessa) ei päätä huimaa ja liukumäistä tullaan alas vauhdilla. Uutuutena mukana on “Anni kaakaa” eli Annika lähtee karkuun. Ja kun vauhti on kova, on äidillä työn ja tuskan takana valvoa ulkoilua.
Kaiken kaikkiaan pieni suuri ihminen!
