Sekä että

Archive for the 'Tietokone' Category

Ihana hiiri! Ja lasten tietokonepeleistä.

Tuazophia Marraskuu 15th, 2005

Mervi-kummi osti Annikalle oman hiiren tietokoneelle. Kun kerran neiti 2v osaa pelata tietokoneella (Naperolaa, Leikkilää, Franklinin kerhotaloa, Peppi-peliä ja Pixelinaa), niin tokihan sitten pitää (kuulemma) olla käteen sopiva hiirikin. Ja kertakaikkiaan ihanan hiiren ostikin! Kyseessä on Logitechin Tiger Mouse, optinen USB-rullahiiri. Pituutta hiirellä on n. 10 cm ja leveyttä n. 5 cm. Ja sopii tosiaan kuin nakutettuna pikkukäteen. Ainut miinus tulee turhan mielenkiintoisesta pohjassa palavasta valosta… Eli voin suositella kaikille sellaisille, joilla lapset käyttävät tietokonetta (toimi ainakin minun Linuxissani suoraan vain kiinni laittamalla ja näppärästi voi itse pitää normaalihiiren samaan aikaan koneessa omaa käyttöä varten). Ja tuo näyttää työpöydälläkin paljon kivemmalta kuin oma tylsä hiireni. Harmi, että aikuisen käteen tuo on liian pieni.

Peleistä hieman:

Naperolaa (Elävät kirjat, Alkupolku Naperola 2-4-vuotiaille) Annika on pelannut jo n. vuoden verran ja tykkää siitä kovasti. Hiiren käyttö on harjaantunut tuon pelin myötä valtavasti ja eläinten nimiä yms. Annika on selvästi oppinut tästä. Puhumattakaan sitten siitä kuinka monta kertaa olen itse saanut tarkistettua sähköpostit toiselta koneelta, kun Annika on viihtynyt Naperolan parissa.
Leikkilä (Elävät kirjat, Alkupolku Leikkilä 3-5-vuotiaille) on monin osin vielä liian vaikea Annikalle, mutta jotkut kohdat sujuvat aivan mallikkaasti ja Annika tykkää pelata tätä. Ehkä vähän kerrassaan alkavat vaativammatkin tehtävät avautua.
Franklinin kerhotalossa (Lasten suosikit, Franklinin kerhotalo 3-vuotiaasta alkaen) on myös monen tasoisia tehtäviä. Kun yhden tason suorittaa, siirtyy seuraavalle tai vaihdon voi itsekin tehdä. Eniten Annikaa on kiinnostanut dinosaurusten luurankojen kokoaminen palasista varjokuvien päälle. Olin hieman hämmästynyt, kun Annika osasi pelata tätä (etukäteen tehtävät tuntuivat vaikeilta), mutta hyvä näin.
Peppi-peli (Ahead multimedia, Unicef, Astrid Lindgren’s Pippi) on vaikea ohjata. Pelissä liikutaan napsauttamalla esim. ovea tai laatikostoja ja välillä siis siirrytään pikkupeliin (esim. muistipeli) tai toiseen huoneeseen ja välillä vaikkapa tuolit liikkuvat tai purkeista tulee joku. Anikan logiikka ei ole kuitenkaan tarpeeksi kehittynyt ja usein unohtuu mistä juuri tultiin ja minne oltiin ehkä menossa. Vähän isompana tämä voi olla mielenkiintoisempi.
Pixelinan (Kavan, Pixelina peli) olen ostanut vuosia sitten cd-levyn kylkiäisenä. Pelit tuossa eivät ole kovin kummoisia, grafiikka on alkeellista ja ääninäyttely välillä korviasärkevää (onneksi tuon voi laittaa tosi hiljaiselle), mutta Annika tykkää sen peleistä. Erityissuosiossa ovat nuoraa pitkin tanssivat, eri väriset elefantit.

Nuo Alkupolku-pelit ovat mielestäni onnistuneita. Jos suunnittelisin lastenpelejä, niiden pitäisi olla juuri tuollaisia. Franklin on myös oikein mainio ainakin hieman isommille lapsille. Palaute on välitöntä, kuvat selkeitä ja äänet miellyttäviä. Tehtävät vaihtelevat sopivasti, jotta lapsen mielenkiinto jaksaa pysyä yllä sen aikaa minkä peliä nyt yleensä tarvitsee kerralla pelata. Naperolassa, joka on kaikkein pienimmille tarkoitettu, harjoitellaan hiirenkäyttöä muiden ikään sopivien tehtävien lomassa. Samoin näppäimistöllä voi hieman kokeilla näpytellä. Vielä kun näppäimistö (ja pelistä poistuminen) olisi tehty lapsille sopiviksi (eli mikään näppäin ei saisi aiheuttaa pelistä poistumista tms.), niin olisin täysin tyytyväinen.

Nettipeleistä täytyy mainita kaksi: Pikku Kakkosen puuhat (löytyy sieltä saksi-linkistä) ja Disney.com (englanninkielinen). Hauskoja pelejä ja tehtäviä. Jälkimmäisessä ei kyllä kaikki ole ihan pienimmille ja herkimmille (esim. Villains’ Lair), mutta eipä kai tämän ikäiset muutenkaan surffaile omin päin pitkin nettiä.

Annika , Käytettävyys , Pelit , Tietokone
Comments(4)

Olenko pingviini, pöllö vai biisoni?

Tuazophia Syyskuu 27th, 2005

Löysin hauskan testin Neulovan lehmän blogista.

The Animal in You

You are either a Penguin or a Owl personality. But you may also be a Bison personality.

Mitäs sanotte, mikä näistä kuvaa minua eniten? Itseäni viehätti pingviinin kuvauksen alku: “Now you see it, now you don’t. Aggressive yet gentle, outgoing but shy, stable yet flighty — everyone sees the penguin in a different way. It’s that black and white thing — the penguin only reveals the side that it wants to you to see.” Sehän on kuin suoraan minulta lainattu: sekä että.

Ajatuksia , Blogit , Netti , Tanja
Comments(3)

Intiaanisokeri

Tuazophia Syyskuu 27th, 2005

Olen jo jonkin aikaa käyttänyt muiden sokereiden rinnalla ns. intiaanisokeria (käytetään myös mm. nimityksiä inkkarisokeri ja täysruokosokeri). Intiaanisokeri valmistetaan kuivaamalla sokeriruokohunajamehua. Sitä ei kiteytetä eikä valmistuksessa käytetä kemikaaleja tai myrkkyjä. Valmistustavan vuoksi kaikki sokerin “hyvät” aineosat säilyvät. Sokerina intiaanisokeri on tietysti hiilihydraatti, mutta valmistustavan vuoksi siinä on myös ainakin kalsiumia, rautaa, magnesiumia, mangaania, sinkkiä, fluoria, kromia, kaliumia, piihappoa ja fosforia, sekä vitamiineja (A, B1, B2, B3, B6, Pantoteenihappo, E).

Väriltään intiaanisokeri on melko tumman ruskeaa. Huoneilmassa sokeri paakkuuntuu helposti, mutta melko löyhiksi paakuiksi, jotka saa helposti hajalle lusikalla (usein hajoavat, vaikka yrittäisi nostaa varovasti yhtä paakkua syötäväksi ). Se maistuu melko voimakkaasti (saman tyyppinen maku kuin fariinisokerissa) ja sopii siksi paitsi makeuttajaksi, myös mausteeksi. Intiaanisokerilla voi korvata minkä vain muun sokerin tai sitä voi käyttää muiden sokereiden rinnalla (esim. leivonnaisiin osa inkkaria ja osa muuta sokeria). Ravintoarvoltaan suurempana intiaanisokeri ei ole samalla tavalla tyhjää energiaa kuin esim. valkoinen sokeri.

Intiaanisokeria kasvatetaan ja valmistetaan mm. Boliviassa, jossa se on monille viljelijöille vaihtoehto kokaiinin viljelylle. Viljely tehdään vanhojen intiaaniperinteiden mukaisesti (siitä nimitys) ja on luonnonmukaista. Raha kauppiaalta viljelijälle kulkee mahdollisimman suoraa reittiä, joten tätä voisi kutsua myös reilun kaupan tuotteeksi (tietääkseni merkkiä ei kuitenkaan ole).

Intiaanisokeria myyvät jotkut nettikaupat (mm. Iloinen maapallo), luontaistuotekaupat ja vastaavat (mm. Ruohonjuuri) ja maahantuoja Oy Masajo Ab.

Suosittelen!

ps. Koska äsköinen Google-viestini näyttää kadonneen (unohdinkohan tallentaa sen ), niin laitetaan tähän vielä: Onnea 7-vuotiaalle Googlelle! Loistava hakupalvelu mielestäni. Ja kiva kuva Googlen etusivulla.

Harrastuksia , Netti , Tietokone
Comments(3)

Hatara pää

Tuazophia Syyskuu 23rd, 2005

Paitsi, että kadotin lankakaupan (joka sitten löytyi, kiitos Katjan), kadottelen myös kaikkea muuta. Viimeemmäksi eilen katosivat silmukkamerkkeihin tarkoitetut lukkosysteemit, tänään hame (onneksi ei päältä sentään) ja kirja, joka sekin löytyi toisin kuin kaksi ensin mainittua. Nettiin kadottelen koko ajan asioita, kun unohdan bookmarkata ne ja edes hakukoneilla en enää löydä haluamaani. Pahimmillaan minulta katoavat silmälasit, jotka kuitenkin ovat päässäni koko ajan ja avaimet, jotka kädessä kuljen etsimässä niitä itseään ja harmittelen kuinka hankalaa on kaivella laukkuja avaimet kädessä. Tyypillistä on kadottaa leipäpaketti jääkaappiin tai avaamaton jogurttipurkki roskikseen.

Yleensä kuitenkin löydän jossain vaiheessa tavarat, joita kadotan (virtuaalisesti kadotetut tosiaan sen sijaan jäävät yleensä kadoksiin) miettimällä mitä tein niillä viimeeksi, missä yhteydessä ne olen nähnyt tai tekemällä loogisia päättelyketjuja omista aivoituksistani (tässä tosin tarvitaan jotain ihan muuta logiikkaa kuin mitä tieteellisessä päättelyssä opetettiin).

Asioita kadotan, jos en kirjoita niitä ylös, ja yleensä ne löytyvät - ts. muistuvat mieleen - vasta kun on liian myöhäistä. Joskus jopa ylös kirjoitetut asiat unohtuvat, kun en muista katsoa muistiinpanojani tai katson, mutta luettu haihtuu saman tien päästä.

Toisinaan tämä kadottelu tuntuu pelottavalta. Ei voi olla normaalia unohtaa näin paljon. Toisaalta olen kuitenkin sitä mieltä, että aktiivinen muistini on rajallinen (tiedän, että tutkimukset osoittavat muistin olevan rajatonta, mutta puhunkin nyt omasta henkilökohtaisesta aktiivisesta muististani ;D ). Joitain asioita ei voi muistaa, koska muisti ylikuormittuu ja jotain vuotaa yli. Ei kokonaan kadoksiin, vaan johonkin siihen muistin viereen (ehkä korviin, koska niitä usein kutittaa = virtaavaa muistia) ja imeytyy sitten ehkä takaisin, kun tilaa taas on.