Berliini joulukuussa 2007
Tuazophia Joulukuu 11th, 2007
Matkalla mukana allekirjoittaneen lisäksi
Annika (ja Berliinin tunnuseläin)
Lassi (ihmettelemässä leipurieläimiä)
Artti (sumea kuva, mutta kiva tausta)
Olimme reissussa keskiviikosta alkaen ja tänään palasimme iltapäivällä. Lentoyhtiö Air Berlin, joka oli oikein toimivan oloinen eikä hintakaan, 945 euroa koko porukka edes takaisin, huimannut päätä, kun pystyimme hieman vaikuttamaan lähtö- ja tulopäiviin. Suomen päässä pääsimme kentälle kätevästi melkein kotiovelta (alle 100 m pysäkille) 51-bussilla ja takaisin 51K-versiolla. Itse matkustin rattaiden kanssa ilmaiseksi ja Artilla on kuukausilippu, joten tavallaan ilmainen matkan osuus. Berliinissä Tegelin lentokentältä Zoologischer Garten Bahnhofille kulkevat ainakin bussin 9X ja 109, joista ensimmäistä käytimme tulomatkalla ja jälkimmäistä menomatkalla. Berliinissähän on muutenkin loistava julkinen liikenne ja esim. seitsemän päivän lippu aikuiselle 25,40 euroa (AB-vyöhykkeet, jotka kattavat koko Berliinin ehkä aivan laitamia lukuun ottamatta). Alle kuusivuotiaista lapsista ei mene maksua lainkaan. Kuvassa Berliinin uusi päärautatieasema Berlin Hauptbahnhof.
Yövyimme koko reissun ajan Bahnhof Zoon vieressä Hostel am Zoossa. Hinta ei päätä huimannut (319 euroa/5 yötä/4 henkilöä) ja sillä sai yllättävän paljon mukaan lukien äärettömän hyvän sijainnin. Huone oli Joachimstaler Strasselle päin (tämä oli varmasti hyvä, koska katu oli yöllä hiljainen ja muutenkin junien ääni olisi voinut häiritä autojen hurinaa enemmän). Aluksi varauksen kanssa oli pieniä ongelmia (vaikka nettivaraus sinänsä toimikin hyvin ja oli mennyt perille yms.), mutta lopulta huone järjestyi. Saimme kuuden hengen huoneen (kolme kerrossänkyä), jossa oli oma kylpyhuone (suihku ja wc). Huone oli pienehkö, mutta sängyt isoja ja tukevia ja yleisilme siisti (siivooja kävi päivittäin pyyhkimässä lattian, pesemässä vessan ja tyhjentämässä roskikset). Lupauksesta huolimatta wlan-yhteys ei toiminut huoneessamme, mutta onneksi saimme huiman viiden euron hinnan takaisin. Aamupala oli sämpylä/leikkele/mysli/kahvi/mehu-linjaa, mutta ihan riittävä - kaikkiin huoneisiin ei aamupala kuulu ja sen hinta olisi tällöin 5 euroa. Kolmoskerroksessa oli myös keittiö (oma kattila voisi olla hyvä - vedenkeittimiä löytyi), mutta sieltä testikaakaomme varastettiin eli sitä en voi suositella ruoan säilytykseen. Alakerran kauppa kyllä oli auki n. klo 9.-22. eli ei ruokaa paljon tarvinnut säilytelläkään. Hissi oli epäkunnossa pariin otteeseen ja edes aulakerroksesta ei meidän ymmärryksemme mukaan päässyt kerrosta alaspäin kadulle rattailla (muutoin kuin kantamalla - ylöspäin meni liukuportaat), mutta matkarattaita nostelee helposti ja käytimme itse paljon Ergoa Lassin kantamiseen. Yleellisenä bonuksena 5,7 euron hintaan sai pestyä koneellisen pyykkiä (sisältäen pesun, pesuaineet ja kuivausrummun) ja puuvillapesu ja vajaan koneellisen täyskuivaus kesti reilun puolisentoista tuntia; riippuen tietysti omasta nopeudesta vaatteiden vaihdossa koneesta toiseen.
Päämäärättömän haahuilun lisäksi (onneksi Annika on niin reipas kävelijä!) kävimme muutamissa ihan oikeissakin kohteissa. Kohteilla on varmaan nettisivuja ja muita, mutta etsikää Googlella, en jaksa nyt tähän aikaan alkaa enää niitä vääntämään. 
Berliner Fernsehturm eli 368,03 m korkea televisiotorni. Annika tykkäsi tästä kovasti ja erityisesti pyörivä kahvila oli hieno (vai olikohan sittenkin nautitulla jäätelöannoksella jokin yhteys suureen suosioon?), mutta Lassihan nyt ei pahemmin ymmärtänyt paikan hienoudesta. Oli L kyllä ikionnellinen, kun viereisen pöydän italialaisseurue jaksoi vilkutella ja jutella. Liput olivat melko kalliit, mutta en nyt millään muista hintaa - Lassin saimme sisään ilmaiseksi. Myös kahvila on kohtuullisen tyyris. Korkeista paikoista pitäville voi kuitenkin suositella käyntiä täällä - näköala yli Berliinin on huima! Tämä oli Checkpoint Charlien lisäksi toinen paikka, jossa oli huomattavan paljon turisteja - muuten huomasi, että varsinainen sesonki oli ohi. Checkpoint Charlie ei muuten kiinnostanut Annikaa lainkaan. Tuosta ulkokuvasta näkyy hyvin säätila eli koko ajan oli melko lämmintä (klo 9.-20. välisenä aikana ehkä n. +3-+8) ja suurimman osan aikaa puolipilvistä; pari kertaa satoi ja vastaavasti muutaman kerran oli tosi aurinkoista.
Story of Berlinistä ei ole kuvia. Se oli Berliinin historiasta tehtyjä “tarinoita” eli huoneita, joissa oli esineitä ja tekstejä eri aikakausilta. Tämä oli selvästi liian vaikea Annikallekin, jota kyllä kiinnostivat musiikki, kuvat, puvut ja lelut, mutta vain hetkisen aikaa, joten jäi itsellekin vähän hämäräksi koko paikka. Lassi tykkäsi alussa olleesta Trabantista ja myöhemmin olleesta Volvosta. Lisäksi emme jaksaneet jäädä odottamaan atomipommisuojakierrosta, joten sekin jäi näkemättä. Tämänkään hintaa en muista tarkasti, mutta taisi olla noin 6,50 euroa/aikuinen ja lapset ilmaiseksi.
Jätimme tällä kertaa väliin itse Zoologischer Gartenin ja kävimme vain sen yhteydessä, Elefanttiporttien vieressä sijaitsevassa “akvaariotalossa”. Tämä kolmikerroksinen talo on täynnä kaloja ja terraarioeläimiä. Lassi piti eniten kaloista, Annika kaikesta (suosikkikala oli hai - kolmannessa kuvassa), Artti hämähäkeistä (kuvassa Sri Lankan ornamental eli Poecilotheria fasciata) ja minä liskoista. Kuvissa lisäksi meduusoja, käärmeitä, kilpikonna ja sammakko. Hinta oli 12 euroa / aikuinen, alle 5-vuotiaat ilmaiseksi. Ehdottoman suositeltava paikka lasten kanssa! Ihmisiä oli vähän ja tila hallitun kokoinen eli voi päästää Lassinkin kuljeskelemaan - tosin pikkuherra väsyi hieman matkan varrella ja ylimmän kerroksen sammakot, hyönteiset ja hämähäkit olivat jo aika plääh.
Museum für Naturkunde eli luonnonhistoriallinen museo oli myös huippupaikka! Siellä oli jättikokoisia dinosauruksen luurankoja ja niiden luona “kiikareita”, joilla katsoen luurangot saivat lihat päälleen ja näkyi pieni elokuvanpätkä kyseisen dinosauruksen toiminnasta. Näyttelyitä oli myös meteoriiteista ja muista taivaankappaleista, luontovalokuvanäyttely (yksi metsokuva taisi olla Suomesta), täytettyjä eläimiä ihan sellaisenaan ja dioraamoissa (eli maisemiin asetettuna), fossiileja ja kiviä. Lassi piti kaikista eläimistä (eli omien sanojensa mukaan “kissa, heppa, koira, poro”), Annika dinosauruksista ja täytetyistä eläimistä (ja sain neidin vähäksi aikaa kiinnostumaan kivistäkin, kun puhelin prinsessojen jalokivistä). Lippujen hinta oli koko perheeltä 10 euroa eli ei mitenkään päätä huimaava.
Näin joulun alla jouluun liittyviä juttuja oli tietysti vähän joka paikassa. Joulutoreja oli ympäriinsä ja niissä oli myyntikojujen - erinomaisia karamellisoituja omenoita! ja muuta syötävää, joulukoristeita, kynttilöitä, sukkia ja muita vaatteita, koruja yms. - lisäksi huvipuistolaitteita. Itse pidin eniten Kurfürstendammin varrella ja Keisari Vilhelmin muistokirkon/Europa-Centerin -aukiolla olleesta. Artin kuva ylempänä ja tämän tekstin sivukuva ovat sieltä; alla olevat kuvat ja Lassin kuva Europa-Centeristä. Mutta en tietenkään käynyt kaikilla toreilla.
Potsdamer Platzilta löytyi joulutorin lisäksi kauppakeskuksesta kiva pienoismaisema ja ulkoa parikymmenmetrinen jäämäki. Ja katsokaapa Annikan hurmioitunutta ilmettä vanhassa kunnon ketjukarusellissa!
Minä kävin lisäksi KaDeWen ruokaosastolla. En olisi uskonut, että yhteen tavarataloon voidaan koota sellainen määrä suklaita! Ihmispaljous oli myös huomattava, joten oli todella onni, että lapset olivat sillä välin Artin kanssa päiväunilla. Pääsivät he kuitenkin hetkeksi piipahtamaan jättiläistavaratalossa ja piipahdus kannatti: tapasimme joulupukin. Emmekä mitä tahansa joulupukkia - ainakaan joulukuusesta päätellen!
Jälkihuomautuksena: Berliinissä on paljon lapsille sopivia kohteita eli se sopii perhematkailuun mainiosti. Näin joulun alla joulutorit ja muut joulujutut vielä nostavat sen arvoa lasten silmissä ja kun turisteja ei ole niin paljon, pääsee turistikohteisiinkin jonottamatta. Säätila ei ainakaan tällä reissulla ollut mitenkään huono, vaan toppahaalareissa ja kevyemmissä pipoissa ja lapasissa pärjäsi hyvin. Hissejä tai liukuportaita ei ole läheskään kaikissa kohteissa eli joko saa varautua kantamaan rattaita tai ottamaan pienemmän lapsen mukaan kantoliinassa tai vastaavassa. Ravintoloissa on melkein aina syöttötuoleja, mutta pienemmissä usein vain yksi. Ja vaikka tupakointikulttuuri on tiukentunut, edelleen aika monissa ravintoloissa poltetaan ainakin osassa ravintolaa ja valitettavasti usein haju tuntuu savuttomallakin puolella…
Erityisen hyviä ravintoloita tällä matkalla olivat Oranienburger Torilla, Oranienburger Strassen ja Friedrichstrassen kulmassa (karttapohjoiseen Fsrassella seisten katsottaessa oikealla takaviistossa) oleva italialainen ravintola. Pienehkö, mutta hyvää pastaa. Toinen, varsinainen löytö oli viimeisen illan Restaurant Café Bleibtreu. Osoite Bleibtreustrasse 45. Ruoka myöskin italialaistyyppistä, useita kasvisvaihtoehtoja ja paljon kalaruokia. Tosi mukava pienehkö paikka. Ja tuonne pitää mennä joku kerta aamiaisbuffetista nauttimaan!
